Pyhä saamattomuus.

Tuntuu etten saa mitään aikaiseksi.
Olen vienyt asuntohakemukset ja odottelen josko loppukesästä pääsisimme muuttamaan jonnekin, pois tästä.
Välillä pakkasin tavaraa hullun lailla ja nyt puran niitä, eihän me voida elää ilman välttämättömyyksiä. Minun tavarat- mitä jätän tänne  lajittelu kuitenkin auttaa jollain asteella.

Rahallisesti edelleen kituutetaan. Jos joku asioista päättävä henkilö voisi tulla töihin, minulla olisi mahdollisuus saada jotain harkinnanvaraista tukea, näin käsitin. Rahattomuus ahdistaa kaiken tämän jälkeen, kun matto on jo vedetty alta.

Lapset ei enää kysele isän perään. Helpotus sinänsä.

Olen niin väsynyt olemaan surullinen. Välillä toivon, etten olisi raskaana, lähtisin vaikka baariin vetämään pään täyteen ja iskisin yhden illan jutun. Tosin, auttaisiko sekään kuin hetkeksi? Olisi vaan mukavaa edes pieni hetki kokea toinen lähellä, olla haluttu ja hyväksytty.

Kesä on tullut, tulisipa se pian mieleenkin. Lapsille saa laittaa kovan suojakertoimen rarvaa, jotta herkkä iho ei palaisi. Oman ihon suojauksen unohdin taas, ja olen ihan palanut kauttaaltani.
Joskus tuntuu etten jaksa edes suihkuun, tänään on pakko jaksaa.