perjantai 10. kesäkuuta 2011

Minä muuraan sydämeni umpeen, hautaan tunteeni kuoppaan.

Olenko katkera, idiootti akka kun en hyväksy seuraavaa?:
Olin lasten kanssa leikkipuistossa, kun lasten isä soittaa että kävisi kotoa vaatteita. Sanoin, että käy toki, olemme pian tulossa myös kotiin. Sitten sanoo että hän ei mene sinne yksin, vaan sen uuden naisen kanssa. Sanoin, että ei käy, odottakoon autossa. Se on minunkin kotini eikä minun tarvitse sinne laskea ketä en tahdo. Mies vetoi että on hänenkin koti, no on on, yhteinen koti kunnes saan itselleni ja lapsilleni uuden kodin, mutta en minäkään ketään unikaveria raahaisi tuonne, on minulla sen verran tilannetajua.
Tuli tosi paha mieli, että meidän kotona käy ihminen jota en kotiini tahdo. Aivan sama sitten, kun tämä ei enää ole minun kotini.

Muuten oli niin mukava aamu lasten kanssa. Joku asia jos tässä elämässä on pysyvää, niin lapset. Tänään se vaan iski, että minun on oikeasti mielenterveyteni nojalla pakko päästä pian muuttamaan. Ei kai kukaan kestä tällaista tilannetta kovin pitkään?

1 kommentti:

  1. On kyllä outoa jos tää nainen itse haluaa tulla asuntoonne.. luulisi hällä edes sen verran olevan häpyä olla tulematta, edes pikkiriikkisen kunnioitusta sinua kohtaan.

    Toivottavasti asiat on hyvin sinulla ja lapsilla. Elämä heittää, mutta myös jatkuu ja löydät varmasti jossain vaiheessa uuden rakkaan.

    VastaaPoista